Post by Kipine on Sept 12, 2013 8:53:24 GMT -5
P E R U S T I E D O T
Nimi - Aderyn von Eden
Skp. Naaras
Ikä - 30 v.
Sääty - Ylempi sääty
Edenin aatelissuku ollut aina ylhäisessä asemassa Krovmeressä. Korppien tultua se oppi mukautumaan uuteen auktoriteettiin ja kelpottelemaan itselleen mahdollisimman hyvän aseman.
Ammatti/asema - Aatelinen, tekee kuitenkin kaikenlaista työtä ruhtinaan ja korppien hyväksi. Kerää veroja, järjestelee kansan tuottamia ongelmia, värvää sotilasharjoittelijoita sotilaspäällikölle... Hän myös hankkiutuu eroon epätoivotuista henkilöistä, esim. ruhtinaan arvostelijoista.
Asuinpaikka - Ruhtinaan linna. Kolmas kerros Linna-asunnossa, oikea puoli, toinen ovi vasemmalta sisäpihan puolelta katsottuna.
Laji - Tornipöllö
Skp. Naaras
Ikä - 30 v.
Sääty - Ylempi sääty
Edenin aatelissuku ollut aina ylhäisessä asemassa Krovmeressä. Korppien tultua se oppi mukautumaan uuteen auktoriteettiin ja kelpottelemaan itselleen mahdollisimman hyvän aseman.
Ammatti/asema - Aatelinen, tekee kuitenkin kaikenlaista työtä ruhtinaan ja korppien hyväksi. Kerää veroja, järjestelee kansan tuottamia ongelmia, värvää sotilasharjoittelijoita sotilaspäällikölle... Hän myös hankkiutuu eroon epätoivotuista henkilöistä, esim. ruhtinaan arvostelijoista.
Asuinpaikka - Ruhtinaan linna. Kolmas kerros Linna-asunnossa, oikea puoli, toinen ovi vasemmalta sisäpihan puolelta katsottuna.
Laji - Tornipöllö
U L K O N Ä K Ö
Pituus - 34 cm.
Aderynin helmiäismäinen, haaleanharmaa höyhenpeite myötäilee sen siroa, suoralinjaista kehoa. Sillä on tornipöllöille ominaista ’pilkutusta’ sulissaan, sekä tietenkin sydämenmuotoinen puhtaanvalkoinen maski, jota Aderynillä koristaa kullanhohtoinen reunus. Lisäksi reunukselta lähtee kaksi höyhentupsua, jotka yhdistettynä naaraan punaisiin silmiin ovat kuin itse pirun sarvet. Hänen viirumaisten silmiensä iirikset ovat tosiaankin punaiset. Pupillit ovat myös punertavat, mutta väristä huolimatta hän ei ole albiino. Punainen sävy toistuu arvokkaassa kaulakorussa, jonka ketju, joka peittyy osiksi naaraan höyhenpeitteen alle, on väriltään kultainen. Nokka näyttää pieneltä, kuten tavallisesti tornipöllöillä. Se on väriltään beige.
Kynnet ovat Aderynillä pitkät, kaartuvat ja tappavan terävät. Ne ovat väriltään samaa kullan sävyä, mitä reunuksessakin esiintyy. Jalat ovat ohuen höyhenpeitteen peitossa.
Siivet ovat pöllömäisesti pyöreäkärkiset ja suuret.
Kynnet ovat Aderynillä pitkät, kaartuvat ja tappavan terävät. Ne ovat väriltään samaa kullan sävyä, mitä reunuksessakin esiintyy. Jalat ovat ohuen höyhenpeitteen peitossa.
Siivet ovat pöllömäisesti pyöreäkärkiset ja suuret.
L U O N N E
Syntymästään lähtien aatelismaisen ylvään ja arvokkaan käyttäytymisen omaksunut Aderyn von Eden, on hyvin arvonsa tunteva naaras, oikea malliesimerkki ruhtinasta puoltavista aatelissukujen jäsenistä. Hänen viirumainen, punaisena hohkaava katse polttaa tulisena jokaisen läsnäolijan sisimpään, sekä ylhäinen ja kaunis elekieli osaa pitää alempiarvoiset hyvin ruodussa. Yleensä riittää vain Aderynin läsnäolo, että linnut hänen ympärillään pitävät kielensä kurissa ja käyttäytyvät Aderynin näkökulmasta kunnollisesti. Hän miettii jokaisen sievän askeleensa tarkkaan ja pitää ryhtinsä niin suorassa kuin suinkin. Naaras harvemmin arvostaa alemman säädyn lintuja. Hän suosii enemmän omanlaistaan seuraa, eli muita aatelisia, mutta jotkut ylemmän säädynkin linnut saattavat saada hänen huomiota osakseen. Hän ei peittele halveksuntaansa niitä lintuja kohtaan, jotka sen hänen mielestään ansaitsevat, eikä muutenkaan pidä kieltään kurissa kuin tilanteissa, jotka sitä todella vaativat.
Juoruileva, pinnallinen ja vain hyvää sukulinjaa suosiva aatelisnaaras on kuitenkin enemmänkin kuin vain ulkokuori osaa paljastaa.
Naaras on piirteiltään hyvin määrätietoinen ja tilanteen vaatiessa jopa raivokas luonne, joka ei todellakaan kaihda keinoja saadakseen haluamansa. Korppeja ihannoiva Aderyn tekee melkeinpä mitä tahansa kumartamalleen ruhtinaalle, eikä murha ole sana, joka saisi hänet hätkähtämään, eikä tappo sellainen teko, jota hän karttaisi. Raakuuden lisäksi Aderyn on hyvin älykäs, terävä kuin hänen tappavat, kultaiset ja kaartuvat kyntensä. Hän osaa juonitella ja vaikeuttaa muiden elämää, jos vain tahtoo. Epätoivottu lintu Krovmeressä joutuukin yhtäkkiä velkoihin, sekaantuu harmillisiin piireihin ja epäonnistuu elämässään, ja yllättäen paikalle sattuva ryöväri hoitaa tämän pois päiviltä. Aderyn tietää auktoriteettinsä ja arvonsa yhteiskunnassa, eikä hän pelkää todellakaan käyttää ylevää asemaansa omiin ja ruhtinaan haluamisiin.
Aderynin raakuus saa joitain pelottaviakin piirteitä. Hänen raivonsa tai kiihkonsa yltyminen saa punaisiin silmiin hullun kiiltoa, eikä kivun tuottaminen toisille tuota minkäänlaista ongelmaa naaraalle. Petolintu kun pöllö on, hän syö myös muiden lintujen lihaa (yleensä kuitenkin pikkulintujen). Monelle hänen ylemmistöpiirien kaverilleen saattaakin tulla yllätyksenä, kuinka verinen ja kammottava hänen mielensä saattaa olla. Hänellä on sairas mieltymys vereen, mutta säilyttääkseen puhtoisen ulkokuorensa ainakin parempien piirien parissa, hän harjoittaa kieroa kutsumustaan vain siten, etteivät muut saa tietää. Aderyn rankaisee ”vääräoppisia” ja ”kapinallisia” öisin ja miksei päivisinkin, jos kukaan ei vain ole lähettyvillä.
Hän on omistanut elämänsä lähes kokonaan korppien palveluun ja oman aatelisarvonsa pönkittämiseen. Naaras pitää järjestystä yllä Krovmeressä, pyörii aatelispiireissä ja metsästää pikkulintuja Linnakylän läheisillä nummilla.
Juoruileva, pinnallinen ja vain hyvää sukulinjaa suosiva aatelisnaaras on kuitenkin enemmänkin kuin vain ulkokuori osaa paljastaa.
Naaras on piirteiltään hyvin määrätietoinen ja tilanteen vaatiessa jopa raivokas luonne, joka ei todellakaan kaihda keinoja saadakseen haluamansa. Korppeja ihannoiva Aderyn tekee melkeinpä mitä tahansa kumartamalleen ruhtinaalle, eikä murha ole sana, joka saisi hänet hätkähtämään, eikä tappo sellainen teko, jota hän karttaisi. Raakuuden lisäksi Aderyn on hyvin älykäs, terävä kuin hänen tappavat, kultaiset ja kaartuvat kyntensä. Hän osaa juonitella ja vaikeuttaa muiden elämää, jos vain tahtoo. Epätoivottu lintu Krovmeressä joutuukin yhtäkkiä velkoihin, sekaantuu harmillisiin piireihin ja epäonnistuu elämässään, ja yllättäen paikalle sattuva ryöväri hoitaa tämän pois päiviltä. Aderyn tietää auktoriteettinsä ja arvonsa yhteiskunnassa, eikä hän pelkää todellakaan käyttää ylevää asemaansa omiin ja ruhtinaan haluamisiin.
Aderynin raakuus saa joitain pelottaviakin piirteitä. Hänen raivonsa tai kiihkonsa yltyminen saa punaisiin silmiin hullun kiiltoa, eikä kivun tuottaminen toisille tuota minkäänlaista ongelmaa naaraalle. Petolintu kun pöllö on, hän syö myös muiden lintujen lihaa (yleensä kuitenkin pikkulintujen). Monelle hänen ylemmistöpiirien kaverilleen saattaakin tulla yllätyksenä, kuinka verinen ja kammottava hänen mielensä saattaa olla. Hänellä on sairas mieltymys vereen, mutta säilyttääkseen puhtoisen ulkokuorensa ainakin parempien piirien parissa, hän harjoittaa kieroa kutsumustaan vain siten, etteivät muut saa tietää. Aderyn rankaisee ”vääräoppisia” ja ”kapinallisia” öisin ja miksei päivisinkin, jos kukaan ei vain ole lähettyvillä.
Hän on omistanut elämänsä lähes kokonaan korppien palveluun ja oman aatelisarvonsa pönkittämiseen. Naaras pitää järjestystä yllä Krovmeressä, pyörii aatelispiireissä ja metsästää pikkulintuja Linnakylän läheisillä nummilla.
M E N N E I S Y Y S
Aderyn syntyi Edenien perheeseen Ruhtinaan linnassa. Hänen sukunsa on kokoajan linnan sisätiloissa asuskellut, eikä Aderyn suinkaan katkaissut perinnettä. Vaikka aatelisperheellä oli hyvät oltavat, silloin oli hyvin, hyvin kylmä talvi, joka karsi Aderynin perheestä munia niin, että hän oli ainut lapsi.
Nuorelle naaraalle opetettiin alusta alkaen oikeanlaiset käyttäytymistavat, oikeaoppinen puhetyyli, ryhti, minkälaisessa seurassa kuului liikkua ja niin edelleen. Hänet opetettiin kunnioittamaan ja palvomaan korppeja, ruhtinasta ja hänen kannattajiaan. Hänelle tuputettiin untuvikosta lähtien korppien uskontoa. Eikä ollut siis ihme, että Aderyn kasvoi sellaiseksi, mikä hän nykyäänkin on.
Hän oppi pian ihannoimaan tätä mustasulkaista lintua. Hän oppi kumartamaan ruhtinasta koko sydämestään.
Naaraan elämä kului lähinnä pelkästään hovin seurassa. Hän kuitenkin alkoi opetella taisteluakin, jotta pärjäisi niille, jotka eivät korppeja kunnioittaneet. Vaan koulutus tuotti tulosta, eikä kestänyt kauan, kun jo Aderyn pääsi tositoimiin. Eräs varis, melkoinen suurisuu, alkoi haukkua varsin avoimesti ruhtinaan vikoja ja korppien ylevää käytöstä. Tämä kantautui nopeasti Aderynin tarkkoihin korviin. Hän tunsi, kuinka väkivaltainen raivo kumpusi sisuksissa ja kuinka hän halusi rankaista mokomaa alhaista olentoa... Täysikuu toi synkeän yön mukanaan, ja syksyn pimeydessä Aderyn lähti tervehtimään tätä varista vaarallisin aikein. Ei kulunut montaa hetkeä, kun pöllön kaarevat, kultaiset kynnet repivät variksen lihaa ja nahkaa. Aderyn tunsi lämpimän veren valuvan vuolaasti uhrinsa ruumiista. Olihan naaras ruokaa syönyt ja tappanut pikkulintuja, mutta tämä lintu, jonka keho oli niin suuri ja josta riitti punaista nestettä, herätti kumman tunteen hänessä. Punaisiksi värjäytyneet jalat tärisivät hurmiosta ja Aderyn tiesi, miten voisi auttaa korppeja. Hän toisti verisen työnsä yhä useammin ja useammin, jolloin samalla hänen taistelutekniikkansa ja kokemuksensa vain kehittyi kehittymistään.
Ruhtinas huomasi Aderynin hyödyn ja päätti palkita uskollista alaistaan punaisella korulla, jota Aderyn tänäkin päivänä kantaa visusti kaulassaan.
Hän oppi pian ihannoimaan tätä mustasulkaista lintua. Hän oppi kumartamaan ruhtinasta koko sydämestään.
Naaraan elämä kului lähinnä pelkästään hovin seurassa. Hän kuitenkin alkoi opetella taisteluakin, jotta pärjäisi niille, jotka eivät korppeja kunnioittaneet. Vaan koulutus tuotti tulosta, eikä kestänyt kauan, kun jo Aderyn pääsi tositoimiin. Eräs varis, melkoinen suurisuu, alkoi haukkua varsin avoimesti ruhtinaan vikoja ja korppien ylevää käytöstä. Tämä kantautui nopeasti Aderynin tarkkoihin korviin. Hän tunsi, kuinka väkivaltainen raivo kumpusi sisuksissa ja kuinka hän halusi rankaista mokomaa alhaista olentoa... Täysikuu toi synkeän yön mukanaan, ja syksyn pimeydessä Aderyn lähti tervehtimään tätä varista vaarallisin aikein. Ei kulunut montaa hetkeä, kun pöllön kaarevat, kultaiset kynnet repivät variksen lihaa ja nahkaa. Aderyn tunsi lämpimän veren valuvan vuolaasti uhrinsa ruumiista. Olihan naaras ruokaa syönyt ja tappanut pikkulintuja, mutta tämä lintu, jonka keho oli niin suuri ja josta riitti punaista nestettä, herätti kumman tunteen hänessä. Punaisiksi värjäytyneet jalat tärisivät hurmiosta ja Aderyn tiesi, miten voisi auttaa korppeja. Hän toisti verisen työnsä yhä useammin ja useammin, jolloin samalla hänen taistelutekniikkansa ja kokemuksensa vain kehittyi kehittymistään.
Ruhtinas huomasi Aderynin hyödyn ja päätti palkita uskollista alaistaan punaisella korulla, jota Aderyn tänäkin päivänä kantaa visusti kaulassaan.
Roolipelaaja - KipinWolf
Kuvat - vanha profiilikuva
By Skitzo! Kiitos! ´V`