Post by Traakkikitsune on Apr 21, 2014 14:37:44 GMT -5
Kuva:
Nimi: Rohesia Verity
Skp: naaras
Ikä: 28v
Sääty: ylempi, ei kuitenkaan aatelinen
Ruhtinas: vastustaa, muttei pidä mielipiteestään meteliä
Ammatti: opettaja
Asuinpaikka: Naaraalla on kaksi kotia. Toinen sijaitsee Hukkavuorella ja on periaatteessa vain massiivinen mutta suojaisa, pääosin sammalella pehmustettu risukasa eräällä kallionkielekkeellä jonne on lähes mahdoton päästä ilman lentotaitoa. Toinen asumus puolestaan sijaitsee kaupungin laitamilla ja on melko koruton, noin 8x8m kokoinen puutalo, jonka kustansi Verityn suku. Talosta löytyy vain pöytä, hylly ja pehmeä kankainen täkki, sekä joitakin kirjoja ja kirjoitusvälineitä. Taloon pääsee vain yhdestä ikkunasta, muut ovat kasvaneet umpeen tai peitetty lankuilla ja kankailla.
Laji: partakorppikotka
Ulkonäkö: (kuva ei ole anatomisesti kovin tarkka koska linnut eivät ole allekirjoittaneen erikoisalaa) Kyseessä on varsin kookas naaras, noin 123cm pitkä. Rakenteeltaan se on keskiraskas, kestävä ja voimakas, vaikka voikin näyttää vähän ruipelolta kiitos lähes ihonmyötäisen, sileän ja likaa hylkivän höyhenpeitteensä. Vain linnun niska- ja jalkahöyhenet ovat hieman pörröisempiä. Korppikotkalla on vahva ja terävä, väriltään harmaa nokka ja sama koskee myös kynsiä. Jalat ovat tukevat ja väriltään sameankeltaiset. Pyöreät mulkosilmät ovat väriltään kirkuvan punaiset, mutta pupilleja ympäröi kerros kirkkaahkoa sinivihreää. Silmien muodon takia naaraan perusilme on usein vähän hölmö, mutta toisaalta myös jokseenkin vaikeasti luettava. Siivet ovat lihaksikkaat, melko pitkät ja leveät, ja sopivat hyvin liitelyyn ja ilmavirroilla ratsastukseen. Naaraan lentoonlähtö on sujuva, vaikkakaan ei kovin nopea, ja lento itsessään on rennonnäköistä, kestävää ja ylvästä kaartelua – ilmaa kauhotaan vain jos on pakko. Linnun koko ei salli mitään mahtavia nopeuksia tai akrobaattisia liikkeitä, mutta ei sitä ehkä ihan kömpelöksikään menisi kuvailemaan. Väriltään siivet ovat tumman sinivihreänharmaat – varsissa tosin on luonnonvalkeaa raidoitusta kummallakin puolella.
Väritykseltään partakorppikotka ei ole aivan hirveän erityinen, mitä nyt siltä löytyy muutamia erikoisempia kuvioita. Pohjaväri on rusehtava luonnonvalkea – tumman sinivihreänharmaata väritystä esiintyy koko vinoneliömäisen pyrstön alueella, siimana selässä ja niskassa, ”lahkeissa”, sekä raitoina kaulassa, mahassa, pyrstönjuuressa, jaloissa, silmien ympärillä ja siipien tyvissä. Silmien ympärillä on myös eräänlainen maskikuvio, joka valuu nokkaan ja jatkuu siitä lajityypillisenä ”partana” nokan kummallekin sivulle.
Tilanteen salliessa naaras saattaa värjätä höyhenpukuaan, esimerkiksi kylpemällä punaisessa maa-aineksessa tai vaikkapa hieromalla itseensä mustikkamehua (…tai jonkun muun marjan mehua).
Rohesian ääni on matalahko ja ehkä vähän kähisevä, mutta silti pääosin selkeä.
Luonne: Rohesian perusluonne on rento ja rauhallinen, on aina ollut, hänen nokkansa vääntyessä usein pieneen, hyväntuuliseen hymyyn tai virneeseen – kyseessä ei siis ehkä ole aivan ”tavallinen” ylempään säätyyn kuuluva lintu, sillä naaraan nokka on harvoin pystyssä (ja silloinkin kun se on, se on usein hyvästä syystä). Monet voivatkin yllätyksekseen huomata, ettei tätä jopa pelottavan kookasta lintua oikeastaan ole kovin vaikea lähestyä. Naaras on muiden suhteen melko kärsivällinen, ymmärtäväinen ja vaikeasti loukattavissa (sillä hän on jo ehtinyt kovettua kaikenlaisiin solvauksiin), eikä hän suuttuessaankaan ole kovin herkkä käymään päälle, vaikka voi siinä pisteessä käyttää hyvinkin voimakasta kieltä. Rohesia ei ole pitkävihainen, ainakaan yleensä, mutta hänen muistinsa on sitäkin pidempi, eikä hän koskaan tule suhtautumaan samalla lailla esimerkiksi hänet pettäneeseen lintuun. Rauhallisuudestaan huolimatta naaras kuitenkin puolustaa itseään hanakasti, mikäli kokee sen olevan tarpeen.
Tuntemattomia kohtaan Rohesia on ensisijaisesti rennon neutraali. Jos seuralainen on vihamielinen, naaras käyttäytyy tuota kohtaan etäisemmin, ja jos seuralainen on ystävällismielinen, naaras suhtautuu toiseen lämminhenkisemmin. Korppikotka kuitenkin hyvin harvoin varsinaisesti muuttaa käytöstään vain ollakseen jonkun hienohelman mieleen, eikä hän yleensä ole turhan kaunopuheinen. Lyhyesti ja ytimekkäästi hän ei pahemmin välitä, mikäli hänen käytöksensä nyt ei satu jotakuta miellyttämään, vaikka Rohesia toki osaa kyllä käyttäytyä oikein mallikkaastikin, jos hän kokee sen olevan edukseen.
Rohesian huumorintaju on suhteellisen kattava ja hän ymmärtää niin sarkasmin kuin ironiankin päälle, mutta häntä itseään koskeviin rasistisiin ja pilkallisiin letkautuksiin usein vastataan samalla mitalla, joko hyväntahtoisesti tai vähän kärkkäämmin, riippuen miten vastapuoli vitsinsä esitti.
Partakorppikotka on harkitsevan päättäväinen ja varovaisen itsepäinen… jos niin voi edes sanoa. Naaraan mieltä on hankala muuttaa, jos hän on päättänyt, ettei siinä ole mitään muutettavaa. Rohesia ei ehkä puolusta mielipiteitään äänekkäästi, mutta hänen seuraava hiljaisuutensa ei suinkaan merkitse luovuttamista saatikka mielenvaihtumista – hän on vain päättänyt, ettei väittely ole jatkamisen arvoinen. Myöskään uhkailu ei yleensä tehoa häneen ja kiristäminen riippuu usein vähän tilanteesta. Lahjonnassa taas käy usein niin, että naaras teeskentelee myöntyneensä ja ottaa lahjuksen tyytyväisenä vastaan mikäli lahjoja on tarpeeksi typerä antamaan sen ennen minkäänlaisia ”todisteita” asian tehdyksi tulemisesta – kunnes lahjojalle myöhemmin selviää, ettei korppikotka aiokaan tanssia hänen pillinsä mukaan. Teeskentelystä puheen ollen, Rohesia on oikein taitava valehtelija. Tämän ja osittain myös hänen älynsä takia häntä itseään on myös vaikea huijata, sillä huijariahan on hankala onnistua huijaamaan. Muutoin naaraan älykkyys pääsee melko harvoin loistamaan – lähinnä se on esillä tämän harjoittaessa opettajan ammattiaan (jos silloinkaan).
Toimiessaan opettajana Rohesia on perusluonteensa mukaisesti rento ja rauhallinen – hän selittää asiat tarpeen mukaan montakin kertaa kärsivällisesti ja on siinä mielessä myös huolehtivainen varmistaessaan, ettei kukaan putoa kärryiltä tahtomattaan. Naaras on eräänlainen opastajaluonne, mikä usein tuleekin erityisen vahvasti esille nuorten poikasten kanssa. Ehkäpä hänellä on jonkinlainen heikko kohta poikasia kohtaan.
”Karisma” on tästä naaraasta puhuttaessa hiukan vaihteleva käsite – toisten mielestä hänen rentoutensa ja hyväntuulisuutensa voi olla hyvinkin karismaattista, mutta toisia se ei taas vakuuta ollenkaan. Sitten tietysti ovat ne, jotka varmaan yrittäisivät pyydystää pyrstötähtiäkin Rohesian pyynnöstä – puhtaasta pelosta suurta petolintua kohtaan. Puhelahjat naaraalla ovat aika keskinkertaiset ja tilanneriippuvaiset.
Rohesia on hyvin suurikokoinen peto, kyllä. Tämän raadonsyöjän ravinto tosin koostuu lähes yksinomaan luista, ja pääasiassa Rohesia ei siis ole kanssaeläjilleen vaarallinen noiden koosta ja lajista riippumatta – korppikotka turvautuu luun sijasta lihaan vain hätätapauksessa (ja silloinkin hän käy mieluummin haaskalla kuin saalistaa itse). Luidensyönti on herättänyt pilkkaa ja huvittuneisuutta aatelistossa ja jotkut kermapyrstöt sanonevatkin partakorppikotkaa ”roskasäkiksi” – hänhän periaatteessa syö sitä, mikä muille ei kelpaa.
Krovmeren tilanteen suhteen naaras tosiaan vastustaa, hiljaisesti, ruhtinaan valtaa ja korppien epäoikeudenmukaista suosimista. Korppikotka on siis aika pasifisti asian suhteen eikä toivo täyden sisällissodan puhkeamista, mutta epäilee vahvasti, että korppien ja ruhtinaan tyrannia tulee taatusti vielä nokkimaan noita pyrstöistä joku kaunis päivä. Eivätkä he toivottavasti ole tarpeeksi tyhmiä odottamaan partakorppikotkanaarasta pelastamaan heitä, sillä tilanne olisi kyllä aivan päinvastainen.
Menneisyys: Rohesia Verity syntyi ylempään säätyyn – se, miten hänen sukunsa oli päässyt tähän asemaan, ei ole tiedossa. Verityn suku ei kuitenkaan ole edes mitenkään hirvittävän vanha ainakaan näin Krovmeren puolella, joten suvun vanhuudesta ei ainakaan ole kysymys. Ehkäpä joku Rohesian esivanhemmista oli palvellut korppeja niin onnistuneesti, että se johti nousuun säätyhierarkiassa.
Rohesia oli oman poikueensa ainoa poikanen, mutta hänellä oli ennestään kaksi vanhempaa sisarusta vanhempien aiemmasta poikueesta. Naaras sai vanhemmiltaan paljon huomiota, mikä ei juuri miellyttänyt silloin viisivuotiaita isosisaruksia, joten naaras oli usein melko aggressiivisenkin sisarkateuden kohteena – vanhemmat tiesivät, mistä se johtui ja yrittivät kovasti parantaa tilannetta, mutta sisaruksilla kesti kauan hyväksyä, että Rohesia yksinkertaisesti tarvitsi enemmän huolenpitoa kuin he tarvitsivat. Muutaman vuoden jälkeen tämä ei kuitenkaan ollut enää niin suuri ongelma, ja naaraan ja sisarusten välit alkoivat hitaasti parantua. Mitään ylimpiä ystävyksiä heistä ei kuitenkaan koskaan tullut ikäeron takia.
Nuori Rohesia oli utelias, suhteellisen älykäs ja nopea oppimaan, joten hän tiesi jo joitain asioita ja oli oppinut myös lukemaan ja kirjoittamaan ennen menoaan kouluun kymmenvuotiaana. Naaras ei varsinaisesti ollut ahkeruuden perikuva, sillä hänenkin kiinnostuksillaan oli rajansa, mutta suoritti silti koulun loppuun kunnialla. Teini-iässä – kun siivet alkoivat olla lentokelpoiset – Rohesian vanhemmat opettivat hänelle kaiken tarpeellisen yksin selviytymisestä, ja naaras lensi pesästä noin 18-vuotiaana. Hän opiskeli itsenäisesti vielä joitakin vuosia ja pääsi sitten opettajaksi – ammattiin, jota hän yhäkin harjoittaa.
Ravinnon perässä Rohesia myös ajautui ennen pitkää susien maille, jotka alkoivat pohjattomasti kiinnostaa häntä. Paljoakaan hän ei ole saanut noista selville, mutta ainakin hänellä on hyvä (teko?)syy käydä alueella yhä uudestaan ja uudestaan – ravinnonhankinnan (eli susien jättämien luiden) lisäksi hän teki hukkavuorille myös pesän.
Muuta: En tiedä onko tämä mainitsemisen arvoinen asia, mutta ”normaalin” luunrikkomistavan (eli niiden pudottelun kallioille) lisäksi Rohesia voi myös käyttää joitakin työkaluja (esim. kiviä) luiden rikkomiseen. Rohesialla on myös hyvä suuntavaisto, näin satunnaisena yksityiskohtana.
Nimimerkki: Traakkikitsune
Nimi: Rohesia Verity
Skp: naaras
Ikä: 28v
Sääty: ylempi, ei kuitenkaan aatelinen
Ruhtinas: vastustaa, muttei pidä mielipiteestään meteliä
Ammatti: opettaja
Asuinpaikka: Naaraalla on kaksi kotia. Toinen sijaitsee Hukkavuorella ja on periaatteessa vain massiivinen mutta suojaisa, pääosin sammalella pehmustettu risukasa eräällä kallionkielekkeellä jonne on lähes mahdoton päästä ilman lentotaitoa. Toinen asumus puolestaan sijaitsee kaupungin laitamilla ja on melko koruton, noin 8x8m kokoinen puutalo, jonka kustansi Verityn suku. Talosta löytyy vain pöytä, hylly ja pehmeä kankainen täkki, sekä joitakin kirjoja ja kirjoitusvälineitä. Taloon pääsee vain yhdestä ikkunasta, muut ovat kasvaneet umpeen tai peitetty lankuilla ja kankailla.
Laji: partakorppikotka
Ulkonäkö: (kuva ei ole anatomisesti kovin tarkka koska linnut eivät ole allekirjoittaneen erikoisalaa) Kyseessä on varsin kookas naaras, noin 123cm pitkä. Rakenteeltaan se on keskiraskas, kestävä ja voimakas, vaikka voikin näyttää vähän ruipelolta kiitos lähes ihonmyötäisen, sileän ja likaa hylkivän höyhenpeitteensä. Vain linnun niska- ja jalkahöyhenet ovat hieman pörröisempiä. Korppikotkalla on vahva ja terävä, väriltään harmaa nokka ja sama koskee myös kynsiä. Jalat ovat tukevat ja väriltään sameankeltaiset. Pyöreät mulkosilmät ovat väriltään kirkuvan punaiset, mutta pupilleja ympäröi kerros kirkkaahkoa sinivihreää. Silmien muodon takia naaraan perusilme on usein vähän hölmö, mutta toisaalta myös jokseenkin vaikeasti luettava. Siivet ovat lihaksikkaat, melko pitkät ja leveät, ja sopivat hyvin liitelyyn ja ilmavirroilla ratsastukseen. Naaraan lentoonlähtö on sujuva, vaikkakaan ei kovin nopea, ja lento itsessään on rennonnäköistä, kestävää ja ylvästä kaartelua – ilmaa kauhotaan vain jos on pakko. Linnun koko ei salli mitään mahtavia nopeuksia tai akrobaattisia liikkeitä, mutta ei sitä ehkä ihan kömpelöksikään menisi kuvailemaan. Väriltään siivet ovat tumman sinivihreänharmaat – varsissa tosin on luonnonvalkeaa raidoitusta kummallakin puolella.
Väritykseltään partakorppikotka ei ole aivan hirveän erityinen, mitä nyt siltä löytyy muutamia erikoisempia kuvioita. Pohjaväri on rusehtava luonnonvalkea – tumman sinivihreänharmaata väritystä esiintyy koko vinoneliömäisen pyrstön alueella, siimana selässä ja niskassa, ”lahkeissa”, sekä raitoina kaulassa, mahassa, pyrstönjuuressa, jaloissa, silmien ympärillä ja siipien tyvissä. Silmien ympärillä on myös eräänlainen maskikuvio, joka valuu nokkaan ja jatkuu siitä lajityypillisenä ”partana” nokan kummallekin sivulle.
Tilanteen salliessa naaras saattaa värjätä höyhenpukuaan, esimerkiksi kylpemällä punaisessa maa-aineksessa tai vaikkapa hieromalla itseensä mustikkamehua (…tai jonkun muun marjan mehua).
Rohesian ääni on matalahko ja ehkä vähän kähisevä, mutta silti pääosin selkeä.
Luonne: Rohesian perusluonne on rento ja rauhallinen, on aina ollut, hänen nokkansa vääntyessä usein pieneen, hyväntuuliseen hymyyn tai virneeseen – kyseessä ei siis ehkä ole aivan ”tavallinen” ylempään säätyyn kuuluva lintu, sillä naaraan nokka on harvoin pystyssä (ja silloinkin kun se on, se on usein hyvästä syystä). Monet voivatkin yllätyksekseen huomata, ettei tätä jopa pelottavan kookasta lintua oikeastaan ole kovin vaikea lähestyä. Naaras on muiden suhteen melko kärsivällinen, ymmärtäväinen ja vaikeasti loukattavissa (sillä hän on jo ehtinyt kovettua kaikenlaisiin solvauksiin), eikä hän suuttuessaankaan ole kovin herkkä käymään päälle, vaikka voi siinä pisteessä käyttää hyvinkin voimakasta kieltä. Rohesia ei ole pitkävihainen, ainakaan yleensä, mutta hänen muistinsa on sitäkin pidempi, eikä hän koskaan tule suhtautumaan samalla lailla esimerkiksi hänet pettäneeseen lintuun. Rauhallisuudestaan huolimatta naaras kuitenkin puolustaa itseään hanakasti, mikäli kokee sen olevan tarpeen.
Tuntemattomia kohtaan Rohesia on ensisijaisesti rennon neutraali. Jos seuralainen on vihamielinen, naaras käyttäytyy tuota kohtaan etäisemmin, ja jos seuralainen on ystävällismielinen, naaras suhtautuu toiseen lämminhenkisemmin. Korppikotka kuitenkin hyvin harvoin varsinaisesti muuttaa käytöstään vain ollakseen jonkun hienohelman mieleen, eikä hän yleensä ole turhan kaunopuheinen. Lyhyesti ja ytimekkäästi hän ei pahemmin välitä, mikäli hänen käytöksensä nyt ei satu jotakuta miellyttämään, vaikka Rohesia toki osaa kyllä käyttäytyä oikein mallikkaastikin, jos hän kokee sen olevan edukseen.
Rohesian huumorintaju on suhteellisen kattava ja hän ymmärtää niin sarkasmin kuin ironiankin päälle, mutta häntä itseään koskeviin rasistisiin ja pilkallisiin letkautuksiin usein vastataan samalla mitalla, joko hyväntahtoisesti tai vähän kärkkäämmin, riippuen miten vastapuoli vitsinsä esitti.
Partakorppikotka on harkitsevan päättäväinen ja varovaisen itsepäinen… jos niin voi edes sanoa. Naaraan mieltä on hankala muuttaa, jos hän on päättänyt, ettei siinä ole mitään muutettavaa. Rohesia ei ehkä puolusta mielipiteitään äänekkäästi, mutta hänen seuraava hiljaisuutensa ei suinkaan merkitse luovuttamista saatikka mielenvaihtumista – hän on vain päättänyt, ettei väittely ole jatkamisen arvoinen. Myöskään uhkailu ei yleensä tehoa häneen ja kiristäminen riippuu usein vähän tilanteesta. Lahjonnassa taas käy usein niin, että naaras teeskentelee myöntyneensä ja ottaa lahjuksen tyytyväisenä vastaan mikäli lahjoja on tarpeeksi typerä antamaan sen ennen minkäänlaisia ”todisteita” asian tehdyksi tulemisesta – kunnes lahjojalle myöhemmin selviää, ettei korppikotka aiokaan tanssia hänen pillinsä mukaan. Teeskentelystä puheen ollen, Rohesia on oikein taitava valehtelija. Tämän ja osittain myös hänen älynsä takia häntä itseään on myös vaikea huijata, sillä huijariahan on hankala onnistua huijaamaan. Muutoin naaraan älykkyys pääsee melko harvoin loistamaan – lähinnä se on esillä tämän harjoittaessa opettajan ammattiaan (jos silloinkaan).
Toimiessaan opettajana Rohesia on perusluonteensa mukaisesti rento ja rauhallinen – hän selittää asiat tarpeen mukaan montakin kertaa kärsivällisesti ja on siinä mielessä myös huolehtivainen varmistaessaan, ettei kukaan putoa kärryiltä tahtomattaan. Naaras on eräänlainen opastajaluonne, mikä usein tuleekin erityisen vahvasti esille nuorten poikasten kanssa. Ehkäpä hänellä on jonkinlainen heikko kohta poikasia kohtaan.
”Karisma” on tästä naaraasta puhuttaessa hiukan vaihteleva käsite – toisten mielestä hänen rentoutensa ja hyväntuulisuutensa voi olla hyvinkin karismaattista, mutta toisia se ei taas vakuuta ollenkaan. Sitten tietysti ovat ne, jotka varmaan yrittäisivät pyydystää pyrstötähtiäkin Rohesian pyynnöstä – puhtaasta pelosta suurta petolintua kohtaan. Puhelahjat naaraalla ovat aika keskinkertaiset ja tilanneriippuvaiset.
Rohesia on hyvin suurikokoinen peto, kyllä. Tämän raadonsyöjän ravinto tosin koostuu lähes yksinomaan luista, ja pääasiassa Rohesia ei siis ole kanssaeläjilleen vaarallinen noiden koosta ja lajista riippumatta – korppikotka turvautuu luun sijasta lihaan vain hätätapauksessa (ja silloinkin hän käy mieluummin haaskalla kuin saalistaa itse). Luidensyönti on herättänyt pilkkaa ja huvittuneisuutta aatelistossa ja jotkut kermapyrstöt sanonevatkin partakorppikotkaa ”roskasäkiksi” – hänhän periaatteessa syö sitä, mikä muille ei kelpaa.
Krovmeren tilanteen suhteen naaras tosiaan vastustaa, hiljaisesti, ruhtinaan valtaa ja korppien epäoikeudenmukaista suosimista. Korppikotka on siis aika pasifisti asian suhteen eikä toivo täyden sisällissodan puhkeamista, mutta epäilee vahvasti, että korppien ja ruhtinaan tyrannia tulee taatusti vielä nokkimaan noita pyrstöistä joku kaunis päivä. Eivätkä he toivottavasti ole tarpeeksi tyhmiä odottamaan partakorppikotkanaarasta pelastamaan heitä, sillä tilanne olisi kyllä aivan päinvastainen.
Menneisyys: Rohesia Verity syntyi ylempään säätyyn – se, miten hänen sukunsa oli päässyt tähän asemaan, ei ole tiedossa. Verityn suku ei kuitenkaan ole edes mitenkään hirvittävän vanha ainakaan näin Krovmeren puolella, joten suvun vanhuudesta ei ainakaan ole kysymys. Ehkäpä joku Rohesian esivanhemmista oli palvellut korppeja niin onnistuneesti, että se johti nousuun säätyhierarkiassa.
Rohesia oli oman poikueensa ainoa poikanen, mutta hänellä oli ennestään kaksi vanhempaa sisarusta vanhempien aiemmasta poikueesta. Naaras sai vanhemmiltaan paljon huomiota, mikä ei juuri miellyttänyt silloin viisivuotiaita isosisaruksia, joten naaras oli usein melko aggressiivisenkin sisarkateuden kohteena – vanhemmat tiesivät, mistä se johtui ja yrittivät kovasti parantaa tilannetta, mutta sisaruksilla kesti kauan hyväksyä, että Rohesia yksinkertaisesti tarvitsi enemmän huolenpitoa kuin he tarvitsivat. Muutaman vuoden jälkeen tämä ei kuitenkaan ollut enää niin suuri ongelma, ja naaraan ja sisarusten välit alkoivat hitaasti parantua. Mitään ylimpiä ystävyksiä heistä ei kuitenkaan koskaan tullut ikäeron takia.
Nuori Rohesia oli utelias, suhteellisen älykäs ja nopea oppimaan, joten hän tiesi jo joitain asioita ja oli oppinut myös lukemaan ja kirjoittamaan ennen menoaan kouluun kymmenvuotiaana. Naaras ei varsinaisesti ollut ahkeruuden perikuva, sillä hänenkin kiinnostuksillaan oli rajansa, mutta suoritti silti koulun loppuun kunnialla. Teini-iässä – kun siivet alkoivat olla lentokelpoiset – Rohesian vanhemmat opettivat hänelle kaiken tarpeellisen yksin selviytymisestä, ja naaras lensi pesästä noin 18-vuotiaana. Hän opiskeli itsenäisesti vielä joitakin vuosia ja pääsi sitten opettajaksi – ammattiin, jota hän yhäkin harjoittaa.
Ravinnon perässä Rohesia myös ajautui ennen pitkää susien maille, jotka alkoivat pohjattomasti kiinnostaa häntä. Paljoakaan hän ei ole saanut noista selville, mutta ainakin hänellä on hyvä (teko?)syy käydä alueella yhä uudestaan ja uudestaan – ravinnonhankinnan (eli susien jättämien luiden) lisäksi hän teki hukkavuorille myös pesän.
Muuta: En tiedä onko tämä mainitsemisen arvoinen asia, mutta ”normaalin” luunrikkomistavan (eli niiden pudottelun kallioille) lisäksi Rohesia voi myös käyttää joitakin työkaluja (esim. kiviä) luiden rikkomiseen. Rohesialla on myös hyvä suuntavaisto, näin satunnaisena yksityiskohtana.
Nimimerkki: Traakkikitsune