Post by Deleted on Mar 29, 2014 13:13:03 GMT -5
Seuranhaku
Aikajana
Nimi: Leuko
Skp: Koiras
Ikä: n.72v.
Laji: Korppi
Asuinpaikka: Vanha ontto kanto Hukkametsän uumenissa. Korppi on rakentanut risuista katon kannon päälle ja kantanut sen päälle pikkukiviä suojaamaan paremmin. Sisäosa on pehmustettu heinillä ja höyhenillä. Kannon ulkopuolella oleviin oksantynkiin ja oviaukkoon on ripustettu helistimiä, tuulikelloja sun muita koristuksia.
Sääty: Alempi sääty
Ammatti: Ei varsinaista ammattia. Toimii epävirallisena lääkärinä, opettajana ja satusetänä
Ruhtinas: Voimakkaasti ruhtinasta vastaan, vaikka sitä ei aina ulospäin näykään
Ulkonäkö:
Kuva2
Pituus: 66cm
Siipiväli: 150cm
Paino: 1,4kg
Suhteellisen suurikokoinen korppivanhus jaksaa yhä kantaa itseään arvokkaasti huolimatta iästään ja yksijalkaisuudestaan. Vaikka Leuko on jo iäkäs, se on vielä yllättävän hyväkuntoinen ja voimakas. Joillekin korpeille peräti varteenotettava vastus nahisteluissa. Leukon vasen jalka on erityisen lihaksikas, kannettuaan vuosikymmeniä kookkaan korpin koko painoa, eikä nopeampikaan hyppely ala sitä väsyttämään. Joskus vanhuksen sulkapeite oli vielä kiiltävän musta, mutta iän myötä se on haalistunut harmahtavammaksi. Sulat ovat vähän kuluneita, mutta tarpeeksi hyväkuntoisia ketterään lentämiseen.
Leukon oikea jalka on katki vähän nilkan yläpuolelta.
Se on myös puolisokea ja vasemman puoleinen sokeutunut silmä on taivaansininen. Silmän yli kulkeva vanha arpi erottuu pikimustana harmaantuneen linnun kasvoista ja jatkuu aina nokassa olevaan halkeamaan asti. Korpilla on jykevä ja tavallista korppia kiilamaisempi pää. Sen nokka on normaalipituinen, mutta hieman malliedustajan nokkaa paksumpi.
Leukolla on yllään havunvihreä hupullinen viitta, joka on sidottu edestä kiinni neljällä kullatulla sinetillä. Viitan alla linnun ympäri kiertää ruskea nahkanauha. Viitta on kevyttä ja joustavaa materiaalia, joten se antaa kiltisti tilaa, jos Leuko päättää levittää siipensä ja lähteä lentoon.
Viimeisimpänä, ja kenties erikoisimpana koristuksena Leuko on pujottanut nokkaansa kestävässä nahkaisessa pidikkeessä roikkuvan puuhelminauhan, jonka päässä killuu rubiiniupotus ja talitiaisen, sekä närhen sulka.
Liikkuminen: Kävellessään Leuko tukee ramman jalkansa puolta laskemalla sen puolen siiven maahan ja käyttää sitä kävelykepin tapaan. Tällöin korpin meno näyttää ontuvalta ja kömpelöltä, mutta tarvittaessa lintu on hyvinkin ketterä liikkeissään. Kun Leuko juoksee, se irrottaa siipensä maasta, mutta jättää sen puoliksi levälleen tasapainottamaan ja pomppii yhdellä jalalla eteenpäin. Kiipeillessään korppi käyttää usein myös nokkaansa apuna. Leuko viihtyy maassa ja välttää turhaa lentämistä.
Lento: Lentoon nousu on Leukon kaltaiselle raskaalle ja jykevälle voimaa vaativa ponnistus. Itse lento on ylvästä ja rauhallista. Leukon ei tarvitse juuri räpytellä, vaan voi liidellä kuninkaallisesti ilman halki ja ohjailla laiskasti kulkuaan.
Luonne:
Leuko tunnetaan kaupungissa mystisenä arvoitusten kertojana ja talosta taloon kiertelevänä satuseppona. Reunakylässä se muistetaan taas viisaudestaan ja parantajantaidoistaan. Linnakylässä vanhus on vain säälittävä puolisokea ja rampa ikäloppu rumilus. Usein kiistellään, mikä noista väitteistä on totta, mutta Leukohan on juuri sitä, mitä kerrotaankin.
Mieleltään korppi on pääasiassa vaikeaselkoinen ja arvoituksellinen. Sen ajatuksista on vaikea pitää kiinni, sillä ne ovat liukkaita ja vikkeliä. Leukon mielessä liikkuu paljon asioita, joiden tarkoituksesta monella ilmojen halki liitelevällä siivekkäällä ei ole harmaintakaan hajua.
Uusille tuttavuuksille vanhus on lähtökohtaisesti joko kylmän viileä, tai lämpimän ystävällinen. Jälkimmäisen tervehdyksen saavat useimmiten alemman säädyn siivekkäät, mutta poikkeuksiahan on maailma pullollaan. Leuko tarkkailee ainokaisella silmällään jokaista tarkkaan ja analysoi miltei automaattisesti heitä vanhassa viisaassa päässään. Se arvailee lintujen persoonien vahvoja ja heikkoja puolia, menneisyyttä, perhettä ja elämäntilannetta niiden liikkeiden ja eleiden perusteella.
Korppi ei pidä liian ylimielisistä ja itsevarmoista tyypeistä, jotka kuvittelevat omistavansa koko maailman. Myös pinnallisuus ja teennäisyys menevät mustan listan puolelle.
Sen sijaan vanhus arvostaa muissa paljon maanläheisempiä asioita, kuten rohkeus, rakkaus ja suvaitsevaisuus.
Leuko ei keskustellessaan paljasta juurikaan tunteitaan. Ainoa, mikä puskee väkisinkin läpi, on nuoruusvuosista asti säilynyt ilkikurisuus. Korppi tykkää letkautella ylemmälle kastille asioita, joita ehkä vain vanhus itse ymmärtää.
Lisäksi Leukolla on omituinen, ehkä ärsyttäväkin tapa vastata kysymykseen kysymyksellä ja laukoa vaikeaselkoisia viisauksiaan, joiden merkitystä saavat muut sitten iltaisin miettiä päänsä puhki.
Korppi ei halua olla rasisti ylempää säätyä kohtaan, mutta ei voi sille tosiseikalle mitään, että suurin osa heistä on juuri itsevarmoja tyyppejä, jotka kuvittelevat omistavansa koko maailman.
Siksipä Leuko on päättänyt jättää ruhtinaan mielistelijät omaan arvoonsa ja tehnyt juuri niin kuin itse haluaa.
Leuko on oman tiensä kulkija. Se ei ota käskyjä keneltäkään, vaan vaeltaa Krovmeressä vaistonsa ja ajatustensa johdattamana. Korppi käy harvoin lähellä linnaa, mutta vierailee kaupungissa toisinaan. Hukkametsä on linnun ainoa ja oikea koti.
Vanhus on elämänsä aikana kerennyt kartuttaa melkoisen arkiston muistoja, tekoja ja viisaita ajatuksia. Vaikka Leuko on jo imenyt itseensä yhtä sun toista, koskaan ei voi olla liian tietäväinen. Siksipä lintu jää mielellään kuuntelemaan satunnaisten ohikulkijoiden tarinoita.
Tarinoista ei olisi paljoa iloa, jos niitä ei pääsisi kertomaan kellekään, joten korppi jakaa niitä erityisen mielellään lapsille ja nuorille.
Linnunpojat ovat aina olleet lähellä vanhuksen karheaa sydäntä ja ovat edelleenkin. Leuko viettää mielellään aikaa kertoillen lapsille seikkailukertomuksia ja katselee niiden leikkejä.
Linnunpoikasten jälkeen Leukon elämän etusijalla ovat sudet ja Hukkametsä. Korppi on susien ystävä ja luotettu, mutta ei tarpeeksi luotettu, saadakseen kuulla osansa ihmisistä. Korppi tekee väsymättä töitä sen eteen, että saisi opittua vielä lisää susien kieltä ja kulttuuria. Nelijalkaisten kieli on osoittautunut niin vaikeaksi, että se on vienyt korpilta vuosikausia, eikä lintu ole kuin raapaissut pintaa.
Menneisyys:
Vuosikausia sitten, kun Geoffroi von Chruelm hallitsi Krovmereä, asusti aatelisten rikkaassa perheessä nuori herrasmies Petherus Jr. von Auditius. Korppinuorukainen oli röyhkeä ja itseriittoinen lellikkipoika, josta povattiin suurta taiteilijaa musiikin parissa. Petheruksen elämä oli suunniteltu etukäteen. Hän oli jo pokannut itselleen kauniin korppineidon arvostetun hovitaiteilijan perheestä.
Mutta sitten pumpulissa kasvanut nuori aateliskorppi vieraili ensimmäistä kertaa elämässään kaupungissa. Kaikki oli niin sekasortoista. Kaduilla oli loukkaantuneita korppeja kerjäämässä ja pienet poikaset olivat liian nälkiintyneitä kasvattaakseen lentokykyisiä sulkia. Mikä pahinta, pohjasakassa oli korppejakin. Petherus oli aina luullut, että korpit olivat Ylikorpin suosikkeja ja heitä täytyi arvostaa, mutta silti heikoimmat oli hylätty kaduille.
Nuori von Auditius suivaantui pahan kerran ja palasi kotiin. Hän asettui Geoffroita vastaan ja haukkui tämän maailman alimpaan rakoon epärehellisyydestään.
Kaikki varmasti arvaavat, mitä tästä seurasi. Ruhtinas määräsi suuttuneena von Auditiuksen kuolemantuomioon, mutta nuori ja ketterä korppi pakeni vikkelästi paikalta.
Pitkän ja uuvuttavan pakomatkan aikana kaksi sotilasta sai haavoitettua Petherusta, mutta tämä karisti jahtaajansa Hukkametsään. Epäonnekseen korppi putosi uupuneena teräväsärmäiseen kivikkoon ja menetti toisen jalkansa.
Kun nuori karkotettu heräsi, hän huomasi pikkulintujen häärivän ympärillään. Ne olivat sitoneet sen jalan ja muut haavat siteillä ja toivat korpille ruokaa. Petherus oli kuullut pikkulinnuista vain sen verran, että ne olivat vain säälittäviä aamupaloja, mutta muiden korppien karusta kohtelusta huolimatta ne hoitivat Petheruksen kuntoon.
Korppi ilmaisi suuren kiitollisuutensa luovuttamalla pikkulinnuille kaikki arvokkaat helynsä, mistä köyhät lintuset ilahtuivat kovasti.
Von Auditius ei voinut enää palata kotiin. Hänet tapettaisiin. Siispä korppi nilkutti syvemmälle metsään, missä tapasi sudet. Se pyysi apua ja yllätyksekseen sai sudet näyttämään sille yösijaksi vanhan onton tammen kannon.
Vuodet ja vuosikymmenet kuluivat. Petherus oli omaksunut uudeksi nimekseen sen, jolla sudet sitä kutsuivat: Leuko. Myöhemmin, kun korppi kovalla työllä oppi hieman susien kieltä, se tajusi, että leuko tarkoittaa rampaa. No, mikäs voisikaan olla sopivampi nimi jalattomalle korpille. Silloin tällöin pikkulinnut toivat korpille tuliaisia kaupungista ja niiltä se sai viittansa, sekä kaikki muutkin koristeensa. Leuko kulutti päivänsä samoillen metsässä ja tutustuen Reunametsän asukkaisiin. Leuko alettiin tuntea myös nimellä Samooja. Korppi oppi susilta parannustaitoja ja opetteli ahkerasti niiden kieltä ja kulttuuria. Lisäksi se paranteli pesäänsä kannossa. Se pehmusti sisustan heinillä ja untuvilla, sekä rakensi siihen risuista, mudasta ja kivistä vedenpitävän katon. Leuko unohti pikkuhiljaa vanhan korppiuskontonsa ja omaksui yhä enemmän susien periaatteita omakseen. Ne olivat paljon käytännöllisempiä. Leuko toimi susille apuna saalistuksessa. Se etsi riistaa ja varoitti varkaista, esimerkiksi karhuista. Kiitokseksi siitä sudet suostuivat opettamaan Leukolle tapojaan ja kulttuuriaan, jopa hämäriä salaisuuksia ihmisistä. Tosin yhden epämääräisen tarinan vain. Leuko arvostaa susia, ja sudet sitä. Korppi ja metsän valtiaat elävät sulassa sovussa ja sopusoinnussa keskenään. Puolikuu on tullut Leukolle erityisen tutuksi. Pitkän elämänsä aikana Leuko keräsi viisautta Reunametsien tuntumassa ja susien keskuudessa. Vanhus oppi virheistään ja yritti aina uudestaan.
Vuosikymmeniä myöhemmin. Leuko alkoi taas käydä kylässä. Kaikki olivat unohtaneet Petherus von Auditiuksen ja korpilla oli taas turvallista liikkua sivistyksen parissa. Vanhus autteli mielellään nälkäisiä poikasia yrteillään ja antoi mielellään neuvoja lintujen ongelmiin.
Mutta koskaan Leuko ei oikeaa nimeään aikoisi paljastaa. Ei enää koskaan. Petherus von Auditius kuoli kauan aikaa sitten ja synnytti tilalle Leukon, viisaan ja mystisen korppivanhuksen.
Muuta:
Idea Leukosta lähti jo reilu vuosi sitten.
Leuko tunnetaan siellä täällä muillakin nimillä. Vanhusta kutsutaan Samoojaksi, Muukalaiseksi, Yksisilmäksi, Jalkapuoleksi, Varjoksi, Satusetäksi (erityisesti lasten suosiossa) ja ties miksi muuksi. Korppi esiintyy milloin milläkin nimellä, mutta käyttää pääosin Leukoa ja pitää kyseistä nimeään ”virallisena”
Inspiraationa Leukon nimeen toimii veren valkosolujen määrää merkkaava B-leuk-nimitys.
Leukolle tyypillisiä sanontoja:
”Vain viisaus tuo viisautta”
”Rikkaan lipas tyhjenee köyhää ennemmin”
Korppi ei ole suuremmin selitellyt sanontojensa selitystä, vaan antaa jokaisen tulkita viisauden omalla tavallaan. Se, onko tapa oikea, on jokaisen omasta päästä kiinni.
Perhe:
Isä: Petherus von Auditius
Äiti: Elizabeth von Auditius
Sisarukset: -
Galleria:
♥ ©Kipine